Luontokävely – Lepakot ja niiden kytkökset yhteiseen terveyteen
OHF:n toisen Luontokävelyn teemana olivat lepakot ja niiden kytkökset yhteiseen terveyteen. Syksyisen kävelyn asiantuntijapuhujina toimivat väitöskirjatutkijat Ella Sippola ja Tanya Troitsky BatLab Finlandista, Helsingin yliopistolta.
Kokoonnuimme luontokävelylle Seurasaaren sillan luona alkuillan hämärässä. Mielenkiintoisen keskustelun lisäksi toiveenamme oli tehdä mahdollisia lepakkohavaintoja, vaikka vuodenaika olikin jo varsin myöhäinen ja sää kolea. Havainnot jäivät tällä kertaa harmillisesti kokematta, sillä lokakuun lopun viileys ja kävelijätkin yllättänyt räntäsade ei houkutellut lepakoita tällä kertaa lentoon.
Hyisestä säästä huolimatta asiantuntijamme vastailivat luontokävelijöiden lukuisiin kysymyksiin! Keskusteluista opimme ainakin seuraavaa:
Maailmalla on tavattu yli 1400 lepakkolajia, joista Suomessa on havaittu 13 lajia. Suomen kuudesta vakiintuneesta, täällä lisääntyvästä lepakkolajista yleisin on pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii).
Pohjolan olosuhteissa lepakoilta vaaditaan erityistä kestävyyttä kylmien talvien ja valoisien kesäöiden osalta. Osa Suomessa tavatuista lepakkolajeista talvehtii meillä myöhäissyksystä kevääseen, toisten muuttaessa talveksi etelämpään.
Lepakoiden elinympäristöihin kuuluvat mm. erilaiset pihat, puistot, metsät, vesistöt ja kulttuurimaisemat. Useat lajit viihtyvät myös kaupungeissa ja asutuskeskusten lähettyvillä. Koska lepakoiden päivä- ja talvehtimispiilot sijaitsevat usein rakennuksissa, ovat ne myös sidoksissa ihmiseen.
Yöt ovat lepakoiden saalistusaikaa. Ne suunnistavat ja saalistavat ultraäänikaikuluotauksen avulla. Taajuus ja äännähdysten kesto on lajikohtainen, joten lajit voidaan tunnistaa ultraääni-ilmaisimilla eli lepakkodetektoreilla. Toisin kuin yleisesti luullaan, lepakoiden näkökyky on hyvinkin tarkka.
Kaikki Suomen lepakot ovat hyönteissyöjiä. Niille maistuu monenlainen hyönteisravinto hyttysistä tuholaishyönteisiin. Tehokkaan aineenvaihdunnan ja suuren energiatarpeen vuoksi lepakot saattavat syödä yhdessä yössä oman painonsa verran hyönteisiä! Lepakoilla on näin ollen tärkeä paikka ekosysteemissä.
Suomalaiset lepakot kantavat lukuisia erilaisia bakteereja ja viruksia, mutta taudinaiheuttajat tarttuvat ihmiseen vain kosketuksen tai pureman välityksellä. Kaikki Suomessa elävät lepakot ovat rauhoitettuja, joten tervettä tai sairasta eläintä ei saa häiritä eikä siihen tule koskea. Suomen lepakoilla esimerkiksi rabiesta eli raivotautia (vesikauhua) aiheuttavien virusten esiintyvyys on hyvin matala.
Lepakoiden immuunijärjestelmä on mielenkiintoinen tutkimuksen aihe. Horrostavalla lepakolla immuunipuolustus on pysähdyksissä, mutta tästä huolimatta se ei välttämättä sairastu infektioihin. Pohjolassa asustavat lepakot ovat esimerkiksi immuuneja lepakoiden sienitaudille, valkokuonosyndroomalle, kun taas niiden pohjoisamerikkalaisille serkuille tauti on tappava.
Nahkasiivet yhdistetään usein mytologiaan, vampyyreihin ja pahuuteen liittyviin uskomuksiin. Pimeässä lentävät nisäkkäämme koetaan jännittävinä ja pelottavina otuksina, ja ne ovat myös saaneet harmillisen paljon negatiivista julkisuutta mystisinä taudinlevittäjinä. Tarkkaan suunnistavat lepakot eivät lentäessään käy ihmisten kimppuun, mutta ne saattavat toki kaartaa läheltä ja napsia hyönteisiä päidemme yläpuolelta.
Lepakkoteema oli luontokävelijöistä hyvin mielenkiintoinen ja hyödyllinen! Koska aihe kiinnosti ilahduttavan monia, pidämme mielessä jatkokävelyn järjestämisen kesäaikaan, jolloin lepakoita pääsisi paremmin havaitsemaan saalistuspuuhissaan.
